— Siis määrää asian, että se, joka on katsellut Eedlaa ensiksi, tulee hänet myöskin saamaan, ja kun Rietula on tehnyt sen ensiksi, kuuluu näin ollen Eedla Rietulalle. Ja tämä on oikeuden päätös.
— Mutta kun Eedla on ottanut kihlatkin jo minulta, virkkoi Iisakki alakuloisesti.
Rovasti käveli hyvätuulisena kanslian permannolla ja kysyi muhoillen
Eedlalta:
— Onko Eedla istunut Iisakin kanssa kahdenkeskisessä paikassa?
— Istutuinhan sitä siellä Miirun tupakkamaassa Vapun päivänä, kiirehti
Iisakki selittämään, mutta Eedla kivahti ihmeen terävästi:
— Se on vale! Minähän käänsin tupakkamaata ja Iisakki istui ihan yksin siankaukalolla.
— No, onko tämä Rietula sitten istunut Eedlan kanssa, kysyi Kennäs hymyillen.
Rietula ei virkkanut sanaakaan, mutta Eedla virkkoi empimättä:
— On istuttu.
— Asia on siis selvä ja minä julistan päätöksen.