Eikä poika enää vastustellut.
Ja nyt istui Vernand poikansa kanssa Möttösen tuvassa, kun Iisakki astui sisään.
Taava pesi karsinapuolella astioita eikä voinut aavistaa, että kauan odotetut kosijat olivat vihdoinkin tulleet, vieläpä kaksikin samalla kertaa.
Vernand oli poikineen hetkistä aikaisemmin istahtanut penkille, kun
Iisakki sitoi hevosensa portin pieleen. Ei ollut asiataan vielä ehtinyt
Taavalle selvittää.
Vernand ilostui nähdessään Iisakin astuvan tupaan. Kun oli hetkinen ilmoista juteltu, siirtyi Vernand Iisakin viereen ja alkoi hiljaa supatella:
— Tämä meidän Hesekiel kun meinaa tätä Möttösen Taavaa niinkuin eukokseen, niin etkö rupeisi puhemieheksi? Ei sattunut tässä muitakaan.
Mutta Iisakki karjasi heti niin että tupa kajahti:
— En!
Ja siirtyi peräpenkille istumaan, sadatellen mielessään tämänpäiväistä huonoa onneaan. Hän oli valmis uskomaan, että Taava ottaa mieluummin Hesekielin kuin hänet.
Oli painava hiljaisuus, jonka rikkoi vain pihamaalta kuuluva kukon laulu. Taava oli aavistanut jotain erikoista tapahtuvaksi ja käynyt vaihtamassa vaatteita. Nyt tuli hän koreana penkille ikkunan pieleen istumaan ja jäi odottamaan.