Vernand siirtyi hänen viereensä ja alkoi suu naurun mareessa supatella
Taavalle:
— Kun siinä meillä ei ole vakituista emäntää, niin talouskin menee rempalleen. Olisi tämä Hesekiel jo naimaijässä, vaan ei pahus kajoa naisihmisiin, vaikka olen sitä toivonut. Ota sinä Hesekiel ja muuta sinne meille, niin hoitelet sitäkin taloutta siinä.
Iisakki istui peräpenkillä ja puri mälliä vihoissaan. Luonto pyrki jo laukeamaan, mutta koetti sitä vielä pidätellä, ja se ponnistus sai miehen ankarasti hikoomaan.
Taava odotti, että Iisakki puhuisi asiansa. Tosin hän tiesi, että Iisakki oli aamulla varhain mennyt Eedlan kanssa pappilaan, mutta kuullut myöskin, että Rietula läksi jälestä ajamaan ja Taava oli melkein varma siitä, että Rietula oli vienyt Iisakilta morsiamen. Iisakki taisi nyt olla uusilla yrityksillä Möttösessä.
Vernandin korvallisille nousi myöskin hiki.
— … koko toljake tuo poika, kun ei puhu mitään.
Ja pojalleen:
— No ottaisitko sinä tämän Taavan, jos se niinkuin suostuisi…
Poika katseli kenkäinsä kärkiä ja jurahti:
— Mikäpä tuossa muukaan auttanee… ja kun siitä yhtämittaa minulle jurnutetaan.