Mutta tämän katsoi Rietula morsiamensa pilkaksi ja neuvoteltiin laulusta. Ja kohta kajahtikin Rietulan pihamaalta:

"Herrat tuli Mikkolasta rali tuli tii, kun Mikkolasta leipä loppu, rali tuli tii, ja Iisakill' ol' siitä hoppu, rali tuli tii".

Mutta kirkonkyläläiset katsoivat parhaaksi poistua häätalosta, ja Mikkolan pihamaalla suunniteltiin uutta laulua. Ja kohta kuului voitonvarmana Rietulan pihamaalle:

"Rietulassa säkkipillit soi: Rietula se muijan Miirusta toi, Eedla rakensi paulan, hii, ladon takana, lensi Rietulan kaulaan! Hali tuli tii".

Rietula karjasi raivosta ja komensi joukkonsa harjulle, jossa piti jokaisen huutaa niin paljon kuin kurkusta lähti:

— Äääääää!

Mutta Mikkolan pihamaalta eivät siihen viitsineet vastata muut kuin räätäli Romppanen, joka nousi korkealle peltokivelle, nosti leppätorven suulleen ja huilautti niin, että kaukaiset metsän rannat kajahtivat.

Mikkolan pirtissä jatkettiin häätanssia, mutta Rietula suuttui torvisoittajiinsa, koskapa nämä eivät jaksaneet enää kylliksi kuuluvasti tärisytellä:

— Pistäkää pillit pussiinne ja marssikaa hiiteen ja siinä silmänräpäyksessä!

Ja kun juhannusyön aurinko nousi, kuului Rietulan pirtistä vain hanurin yksitoikkoinen sävel.