— Ja sitten?
— Saakoon sisareni Kustaava, sitten kun talo on lopullisesti maksettu, viisisataa vuosittain kuolemaansa saakka. Saakoon neljätuhatta markkaa kertakaikkiaan, jos talo jostain syystä tulee myytäväksi.
Tuomaan kasvoille nousi kylmä hiki. Vaikein pykälä oli edessä.
Kustaava tuli hänen viereensä.
— Etkö sinä muistakaan lupaustasi? Sanoithan antavasi sillekin, joka syntyy, sanoi hän katseellaan Tuomaalle.
Tuomas pyyhkäsi kylmän hien otsaltaan ja sanoi samalla tavalla katseellaan.
— Niin teenkin.
— Sitten?
Mäkäräinen piirteli vakavana vapisevalla kädellään.
— Merkillinen mies tuo Tuomas, hymähti hän itsekseen..