— Saakoon vielä syntymätön lapsi, jos elää, kertakaikkiaan tuhat markkaa.
Nyt se oli tehty. Tuomas huokasi keventyneesti. Että se sittenkin saattoi käydä niin helposti niiden monien taistelujen perästä.
Mäkäräinen katsoi kysyvästi. Tulisiko mitä vielä…?
— Ja sitten jos mitä jää, jaettakoon tasan Jannen, Kustaavan ja pikku
Matin…
Tuomas pysähtyi.
— Yksi olisi vielä.
Kustaava nykäisi häntä hihasta ja katsoi rohkaisevasti silmiin.
— Ja vaimoni kesken, lisäsi Tuomas reippaasti. Ja siinä se nyt onkin, kun kirjoitan vain nimeni. Sinä, naapuri, saat sitten pitää muusta huolen.
Mäkäräinen nousi lähteäkseen ja puristi Tuomaan kättä hyvästiksi.
— Onkohan tämä nyt vaan kaikki oikein, että sinä näin…? arveli
Kustaava veljelleen.