Tuomas meni ulos. Janne seisoi pihamaalla kasvot värähdellen.
— No hyvästi nyt sitten ja kiitos kaikesta.
Miehet puristivat kättä voimakkaasti.
— Onnea vain matkallesi.
— Kiitos. Ja huolehdi pikku Matista.
Tuomas painui rantaan. Anna oli siellä vaatteita huuhtomassa. Tuomas tarjosi hänelle kätensä.
— Nyt minä voin antaa sinulle kaikki anteeksi. Kuolemassa ei saa mitään muistella. Olen varannut sinulle ja lapsillesi riittävän toimeentulon. Hoida hyvin pikku Mattia. Jää hyvästi!
Anna oli ottanut Tuomaan käden omaansa ensin huomaamatta, mitä hän sanoi. Nyt hän jo huomasi. Tuomaan kasvoilta oli veri paennut. Ne olivat kuin palttina.
— Herra jumala! Mitä sinä teet?
Mutta Tuomaan venhe irtaantui jo rannasta.