Pyrkikö kukaan heistä väkivaltaisesti kuormastaan vapautumaan?
Hän oli pyrkinyt. Pimeys oli ympäröinyt hänet joka puolelta. Miten hän oli niin saattanutkaan…?
Mutta nyt hän oli jo päässyt kaiken yläpuolelle. Hän muuttaisi suureen tuntemattomaan niin kuin mies, eikä niin kuin voimaton raukka.
* * * * *
Laskevan päivän kirkas kajastus tulvahti kamarin ikkunasta sisään ja värähteli sairasvuoteella.
Janne istui vuoteen jalkapäässä. Miehet katselivat siinä vaieten vastakkain. Suuri hiljaisuus ympäröi heitä.
Hetkisen perästä virkkoi Tuomas.
— Sinä tiedät sen testamentin… minä olen muuttanut sitä… Pikku Matti aikuiseksi tultuaan perii talon niin kuin poika ainakin… Eihän pojan tarvitse vanhempien häpeätä kantaa. Sinä saat torpan ja ne muut, jotka olivat pojalle aiotut. Oletko tyytyväinen tähän?
Janne nyökkäsi.
— Kyllä minä taloa hyvin hoidan ja poikaa myöskin, virkkoi Janne.