— Enhän minä ole kieltänyt.
— Vai et. Kun sanoit, että syöthän sinä itsekin.
— Niin niin. Ei se nyt kieltämistä…
Anna toi voilautasen ja heitti sen kolisten menemään pöydälle.
— Siin' on!
— Elähän nyt noin vihassa…
— Mitäs sinä aina…
Tuomas söi vaieten ja Anna pesi karsinapuolella astioita. Pikku Matti, ensimäisen vuotensa täyttänyt poika, leikki lattialla. Tuomas katseli pojan piirteitä. Sillähän olikin melkein mustat silmät, nyt hän sen vasta tuli oikein huomanneeksi. Heidän suvussaan ei ollut kellään mustia silmiä. Annalla oli tosin tummat, mutta…
Poika jokelsi ja katsoi tuottavasti isäänsä. Mitä hän oli ajatellutkaan. Tuomas tunsi häpeävänsä. Kaikkeakin sitä… Oma poika…
Anna liikkui askareissaan mitään miehelleen virkkamatta.