— Mentäisiin sitten saunan jälkeen verkon laskuun, sanoi Tuomas kuin sovitellakseen.
Otettuaan suitset portailta meni Tuomas hakaveräjälle. Siinä tuli häntä vastaan Topias Isotalo kainalossaan vitsaskimppu. Oli käynyt Tuomaan hakametsästä vitsasvarpoja hakemassa, kun ei löytänyt muualta.
— Kynnökselleenkö se Tuomas…?
— Niin. Mistä päin se isäntä nyt…?
— Vitsaspuitapa katselin enkä löytänyt muualta kuin tuosta sinun haastasi. Näkyi niitä siinä olevan, niin päätin minäkin ottaa.
— Onhan niitä siellä…
— Eikö liene yli oman tarpeen.
Isotalo koetti naurahtaa hyväsuopaisesti ja tarjosi tupakkaa Tuomaalle.
Tuomas istui veräjäpuulle ja silmäili salavihkaa isäntää, joka näytti aikovan sanoa jotain erikoisempaa.
Mitähän se nyt aikoo? Sillä on se entinen salakavala ilmeensä. Tuomas tunsi vihaavansa Isotaloa jostakin salaisesta syystä, joka ei ollut oikein selvillä hänelle itselleenkään.