Epäröityään hetken aloitti Isotalo.
— Kun tässä tuli hankituksi täksi kesäksi vähän työvoimaa taloon, niin olen aikonut muuttaa verosi päivätöiksi, kun sinullakaan ei ole tässä erikoisempia kiireitä mökkisi töissä. Onhan se sopivampi senkin vuoksi, ettei mene rahoja verosta. Olen ajatellut, että tekisit kaksi päivää viikossa muulloin paitsi heinäaikana. Heinäviikko saisi jäädä silleen, tahi jos vaimosi kävisi muutamana päivänä…
Tuomas kopisti vihaisella liikkeellä porot piipustaan.
— Ei se käy päinsä. Minulla on kylliksi työtä torpassa ja rahakauppa on aina selvempi. Mitäs sitä nyt muuttelemaan, kun se on ollut näin ennenkin.
— Kyllä se nyt täytyy muuttaa, virkkoi Isotalo kylmästi.
— Ja minkä tähden se nyt täytyy muuttaa, kun se on näin kauan saanut olla ennallaan?
— Johan minä sanoin, että minä tarvitsen työvoimaa, ja sitä minä saan sillä neuvoin parhaiten.
— Mutta kun se ei sovi minulle, tenäsi Tuomas.
— Kyllä sen täytyy sopia.
— Kuka siihen pakon panee?