— Eipä tuo nyt tee mieli ruokaa, virkkoi Tuomas allapäin.
— Miksei? Mikä sinun nyt on? e
— Isotalo tuo kävi verolle vaatimassa, vaikka itselläkin olisi työtä liiaksi.
— Ja siitäkö sinä…?
— Sepä se tässä niin painaa.
— No käyhän nyt siltä syömään. Toin siihen vähän parempaa, kun saat aina yksin raataa.
Tuomas katsahti vaimoonsa. Mitä se nyt haastoi? Eihän se ennen noin…
Kas, eikö olekin pöydässä viilikehlo ja voitakin.
Anna sai mieheltään kiitollisen katseen. Hiukan keventyneenä hän virkkoi.
— Pitänee sitten haukata, että pääsee kylpyyn. Etkö sinäkin tule syömään?
Anna tuli.