— Jospa sinä nyt kumminkin menisit verotyöhön. Saattaa muutoin isäntä suuttua.
— Mitä siitä, jos suuttuu.
— Ajaa pois mökistä.
Tuomaan kasvot synkkenivät.
— Millä oikeudella?
— Kyllä ne aina oikeutensa löytävät, arveli Anna.
— Mutta minulla kun on työtä kylliksi kotonakin. Pitäisikö minun sitten yöllä vielä raataa omilla vainioilla.
— Eihän tässä nyt enää niin… kevättyöt jo lopussa. Jos tuolle kelpaisi minun työni heinäaikana. Saisit sinä olla kotitöillä.
Tuomas katseli oudoksuen vaimoansa.
— Olisiko sinusta verotyö niin mieluista?