Annan katse painui alas.
— Eipä se niin… mutta ajattelin, että sinä suorittaisit enemmän kotiniityllä.
— Parasta se on sinun olla kotitöillä, sanoi Tuomas melkein jyrkästi.
— Sinä et sitten päästäisi minua minnekään, virkkoi Anna nyreissään.
— Kyllähän minä sinua muuanne, mutta eihän nyt verotyöhön.
Tuomas nousi pöydästä ja painoi puukon seinän rakoon.
— Mikä lienee tarkoitus isännällä, kun työhönsä tahtoo. Ei tuo ole ennen tahtonut. Joko nyt lienee rahaa liiaksi, kun ei kelpaisi verostakaan… Joko sitä sitten saunaan…?
— Mene vain, käski Anna.
— Etkö sinä tulekaan?
— En. Menköön piika-Iida löylyä lyömään.