— Kyllä minä itsekin…
Tuomas painui ulos, otti portailta oman taittamansa vastan ja meni saunaan.
Löyly virkisti väsynyttä ruumista ja vasta tuoksui nuorelta koivulta.
Ei tuntunut veroasia enää niin raskaalta.
Mitähän se eukkokin sinne nyt minua niin ajaisi? Rahaan on sekin perso.
Säästäisi vain siinäkin. Eiköhän se, kun vain jaksaisi… Saisihan
tuota hänen mielikseen koettaa. Jos tuo antaisi paremman kaskimaankin,
Isotalo. Silmillä se on siitä kuitenkin, jos ei mene.
Tuomas pukeutui rantakivellä istuen. Järvi lepäsi tyvenenä rantojaan kuvastellen.
— Saisi sieltä nyt särkiä verkolla, saattaisipa saada ahveniakin, kun olisi jaksanut verkot laskea. Mutta ei jaksa. Semmoista se on. Yhden työn saa kuntoon, niin jo toinen jää. Sitten pitäisi vielä verollekin ehtiä.
Tuomas käveli pihaan ja istui aittansa rapuille.
Anna kuului liikkuvan aitassaan ja paneutuvan nukkumaan.
— Ethän sinä tullutkaan, virkkoi Tuomas alakuloisesti Annalle.
— Mihin?