— Minun aittaanipa.
— Enhän minä ole luvannutkaan.
— Lupasithan.
— Siellä on niin ahdasta.
— On tuonne ennen mahtunut.
— Minua niin nukuttaa, kuului Anna sanovan jo sängystään.
Tuomas kopisti porot piipustaan ja virkkoi äreästi.
— Nuku sitten.
Meni aittaansa ja veti paukahtaen oven kiinni.
— Tällaistako se on sitten vaan eteenkin päin? Tuomas huokasi raskaasti vuoteessaan.