— Kissa kiitoksella elää.
— Kukapa tuota niin kaivanneekaan, en sillä sano, mutta sanoakseni vain, minkälainen on mies.
— Kyllähän se tunnetaan, virkkoi Tuomas.
— Sinullekin se nyt muutti työveron, vaikkei ole sitä ennen vaatinut.
— Niin teki, sanoi Tuomas alakuloisesti ja hetken kuluttua lisäsi.
— Lienee sitä rahan roskaa jo kylliksi, ettei tarvitse enää kerätä.
— Onhan sitä. Saa tehdä huvimatkoja ja aina maistella makeita juomia.
— Ja anastaa taloja ja tavaroita niinkuin nyt Heikkiläiseltäkin.
— Ja Purolaiselta.
— No se nyt oli oikeastaan hänen isänsä, joka sen anasti, arveli Tuomas.