"Tui Mansikki, tui Heluna…"
Isotalo hymähti. Kyllikki piikainen se siellä niin kimakasti huhusi.
Riiteli Selman kanssa siitä, kumpi karjanhakuun salolta pääsisi. Tiesi
minun tänne metsään tulevan, sillä se… Olkoon, menköön tällä kertaa.
Tympäisee jo koko tyttö.
"Tui Omenaisen, tui Kirjokaisen…"
Heinämäen Anna!
Missä päin? Tuolla!
Isotalo alkoi kulkea suuntaan, josta kuului sulavaääninen huhuilu.
Heinämäen Anna on karjaansa hakemassa! Jopa se nyt sattui!
Ei ollutkaan Isotalo viikkokauteen saanut tavata Annaa. Ei uskaltanut mennä Heinämäkeen, kun tiesi Tuomaan kotona olevan. Sunnuntaina tapasi Annan kirkkotiellä ja nyt oli jo lauantai.
Sattumalta silloinkin tapasi kylään mennessään. Kylämatkalla oli sanonut Annakin olevansa. Nauroi ja virnisteli, veitikka, eikä aikonut antaa syliinsäkään siepata. Lämmin ja kaunis oli sunnuntai-ilta ja unohtui viimein kumpaiseltakin kylämatka.
Mutta nyt oli jo lauantai ja Isotalon suonet takoivat rajusti. Koko viikon oli ikävä ahdistanut. Olisi pitänyt olla Annan seutuvilla ihan joka hetki. Semmoisen polton pani poveen.
"Tui Omenainen tui…"