Tätä hirveätä helvetin tuskaa!
Anna heräsi ja katsoi ihmetellen Tuomaaseen. Lienevätkö Tuomaan kasvot olleet vihasta vääristyneet, koskapa Anna kirkaisi.
— Hyi! Mitä sinä siinä…?
Ja aikoi ponnahtaa ylös.
— Kuulehan, älähän..! Olisit nyt siinä vielä hetken.
Tuomas koetti hapuilla Annaa syliinsä, mutta Anna pyörähti penkille istumaan.
— Kun ihan säikähdin.
— Minuako?
— Niin.
Tuomaskin istui penkille ja näytti alakuloiselta. Hetken perästä virkkoi.