— Mitäs sinä siitä sanot, kun Nuotioniemi on nyt meidän?
— Mitä?
— Että minä olen nyt Nuotioniemen isäntä.
— Mitä sinä nyt horiset? kysyi Anna ihmetellen.
— Että minä ostin sen… usko, jos tahdot. Tuoss' on kauppakirjat.
Tuomas heitti Annan syliin tukun papereita ja siirtyi lähemmäksi istumaan. Koetti hymyillä sanoessaan.
— Ja sinä olet nyt talon emäntä.
Ihmetellen katseli Anna vuoroin Tuomaaseen ja papereihin.
— Mutta ethän sinä ole mitään ennemmin puhunut.
Tuomas hytkähti. Hyville mielinpä taisi käydä.