— Eihän sinulle ole saanut mitään puhutuksi, kun aina kierrät ja kaarrat. Olen sitä jo monta päivää miettinyt, ja kun kuulin, että Heikki myy talonsa, niin menin kuulemaan ja nyt ne on kaupat tehty.
— Johan sinä nyt olet aivan hassuna, ihmetteli Anna.
— Vai hassuna. En minä ikääni toisen maata rupea viljelemään. Ja semmoisen miehen kuin Isotalo.
— No ihanko sinä tosissasi?
— Ei siinä ole yhtään leikkiä.
— Mutta mihin Heinämäki jää?
— Se myydään.
— Ole hulluttelematta.
— No mitä me muutakaan sillä…
— Ja millä sinä talon maksat?