— Että lakkaisit vihdoinkin himoitsemasta toisen omaa. Sanovat sinun Nuotioniemen taloa sillä silmällä katselevan. Ei siitä hyvää koidu, saat uskoa. Kirousta vain.
— Pidä suusi… Sinuun ei kuulu minun asiani. Eikä minuun kenenkään kirot pysty.
— Saisit kumminkin kunniasi vuoksi… joka paikassa jo puhutaan sinusta…
— Kuka puhuu, sinäkö?
— En minä, vaan…
— Mene helvettiin! Minua ne puheet eivät liikuta.
Emäntä nousi ja seisahti ovelle.
— Siellä on Vehka-Mari lapsensa kanssa. Kysy sinua.
— Mitä se minusta?
— Tietysti pyytäisi apua.