Hän olisi kumminkin valmis uskomaan, jos Anna katuisi ja vakuuttaisi, että ainakin poika oli hänen. Kun saisi edes senverran sopua syntymään, että saisi puhua pojasta Annan kanssa, saisi kuulla sen vakuuttavan.
Jäisi edes se maailma särkymättä.
* * * * *
Mutta se särkyi ennen kuin Tuomas aavistikaan.
Heinäväki oli muuttanut järven takaiselle Takamaan niitylle, jossa aiottiin viipyä viikko yhtämittaa kotona käymättä. Anna oli jäänyt niin kuin muulloinkin kotiin ja kaikki muu väki oli ulkoniityllä.
Muutamana iltana katkesi niittokoneesta joku osa ja Tuomaan täytyi lähteä kotiin sitä korjaamaan.
Soudellessaan johtui Tuomaan mieleen mennä salaa kotiin. Saisipahan nähdä, oliko Anna yksin kotona.
Tuomas veti venheensä rantapensaikkoon ja kiersi kartanon taitse pihaan.
Tuvasta kuului hiljaista puhetta. Tuomas hiipi tuvan avonaisen karsina-ikkunan alle ja jäi kuuntelemaan.
Siellä se oli taas Isotalo!