— Et nyt menisi vielä, kuului Isotalo estelevän.
— Täytyyhän minun. Tulethan yöksi tänne… minua niin peloittaa yksin.
— Tulen tietysti. Pitänee tästä sitten minunkin verkon laskuun…
Isotalo kuului poistuvan.
Hetkisen jälkeen Tuomas kiersi pihaan ja meni tupaan.
Anna hätkähti, vuoroin punastui ja kalpeni.
— Mistä sinä siihen ilmestyit? kysyi Tuomaalta.
Tuomas seisoi vaieten ja uhkaavana kuin vuori ovensuussa. Pikku Matti huomattuaan hänet kirkaisi ilosta ja juoksi vastaan syliin pyrkien.
Tuomas sysäsi pojan luotaan. Poika katsoi ihmetellen ja purskahti itkuun.
— Kävikö täällä kukaan? kysyi vihdoin Tuomas.