Ylisessä jurottaa isäntä huonotuulisena. Sielläkin pitää emäntä varalta, ettei isäntä pääse hänen kanssaan aittaan. Hän näkee, kuinka ottaa avaimen pirtin naulasta ja solauttaa sen esiliinansa taskuun. Samalla kutsuu isäntää imelällä äänellä kahville, mutta vieraalle ei virka mitään.
Isäntä tulee kohta kamarista ja sanoo hiljaa:
— Ei siitä nyt tule mitään, kun tuo akka ei anna avainta. Ovat tehneet liiton. Ei taida saada Kaiterestakaan jauhoja.
— No kun ei, niin ei. Piruakos tänne kutsuit. Maksat kai käymäpalkan?
Hän saa kympin isännän liivintaskusta ja heittää sen sille vasten naamaa.
— … tässä olla sinun lappujesi vaivaisia.
Lähtee siitä Aholaan.
Ei näy isäntää, ja Laara muljauttaa kuin härkä silmiään. Kysyy, mitäs on asiaa. Ja kun hän sanoo, ettei ole akoille asiaa, niin akka siihen:
— Ei ole ukoillekaan… tästä lähtien.
Kustaa tulee siihen melkein samassa ja laskee kolahuttaen kirveensä sängyn alle. Sama paha tuuli näyttää häntä vaivaavan kuin toisiakin isäntiä. Tulee penkille ja alkaa haastaa ilmoista.