Piruakos hän niistä. Näkeehän sen, että aurinko paistaa ja rankit kyllä vuorokaudessa happaneisivat liikaakin…
— Ne pitäisi nyt ne jauhot…
Kustaa muljauttaa altakulmainsa emäntäänsä ja yrisee:
— … taida tulla mitään, kun ei mylly eilen eikä toissapäivänäkään pyörinyt. Jauhoja kun rieskaan tahtoi… tuo akka…
Akka ja akka vain joka paikassa.
— Pitää ottaa salaa akalta. Tuo metsään, minä menen vahtaamaan.
— Se tuo Laara siinä… kintuilla… pitää silmällä… tehneet liiton nämä kylän akat, ettei juhannusviinoja ollenkaan…
-— Piru sitten sitä liittoa siunatkoon, sanoo vieras ja lähtee.
Kaitereessa sama peli kuin toisissakin taloissa. Kun hän astuu tupaan, niin akan lihavassa naamassa alkavat silmät pyöriä ja kiiltää kuin kissalla. Isäntä loikoo sängyssä ja vetää sikaaristaan tuimia savuja.
Vääntyy istumaan ja aloittaa sekin ilmoista. Hän sen viereen ja hiljaa korvaan: