— Nyt se syntyy, kun tuot vain vankasti jäätä.
— Sitäpä sitä tässä… muttei taida siitä syntyä. Amalian taskussa on jauhoaitan avain.
— Tule viemään vasikanjuomista, sanoo emäntä uunin kupeelta Lassille, käsi korvon korvassa.
Lassi, lähtee haukotellen.
Vieras saa siinä istua ja aikailla, eikä kuulu koko miestä takaisin..
Kun tulee, niin syljeksii, tämäkin Lassi, kuivia sylkiä.
— No, mitenkä se jauhoasia?
— Tuota… ei taida pyöriä tuo mylly tänäänkään… jauhoja ei ole kuin juhannusrieskaan… tuokin Amalia siinä häärää…
— Ovat taitaneetkin akat muuttua isänniksi tässä kylässä, sanoo hän ja nauraa semmoisille isännille.
— Eihän se ihme, kun akoilla on oppimestari, tämä Harmaalan uusi emäntä, sanoo Lassi ja naurahtaa väkinäisesti.