— Vai se… no, hauskapa juhannus tästä sitten miehille koituikin.
— Ja on se muutenkin viljat käyvät vähiin, kun sitä tässä on yhtämittaa tuhrattu… Ne sakotkin tulevat niin kalliiksi, kun niitä pitää joskus maksaa kuitenkin.
— No hauskaa juhannusta sitten, sanoo vieras purevasti ja lähtee.
Laittaa rankin omistaan, mutta joku löytää sen ja lyö astiatkin hajalle. Voi sarvipää sentään! Se on kaikki tämä sen Harmaalan punaposkisen ja leveälanteisen akan työtä.
* * * * *
Aurinko ylenee ja eteläinen vetää juovia tyveniin vesiin, huojuttaa hedelmöiviä ruispeltoja ja rientää edelleen.
Harmaalassa noustaan virkeinä ja lapetaan nuotta veneeseen.
Juhannuskalat on saatava kylän yhteiseen illanviettoon, joka on
Nuottakalliolla.
Puolisilta lopetetaan työt ja miehet tuovat kantamuksittain koivuja metsästä. Markku pystyttelee niitä Villen kanssa pihamaalle, luhdin eteen ja kuistien porraspäihin.
Kylän emännät olivat tulleet auttamaan leipomisessa Kerttua, niinkuin oli puhuttu. Valtavia kakkuja piirasvuoria kasaantui ruokakamariin.
Aholan Laara ei malttanut olla ylpeilemättä siitä, mitä oli saatu aikaan täksi juhannukseksi: