— Jäipäs pontikat valmistamatta. Kyllä ukot väänsivät niskaa kuin vihaiset sonnit, mutta eipä auttanut.
— No, ei kehuta… saattavat vielä joskus toiste käydä hankkimaan, mutta kun houkuttelee ja laittaa heille muuta ajanvietettä, sanoi Kerttu.
* * * * *
Tällävälin oli Markku katselemassa ruispeltoaan. Hän kiersi jokaisen ojan varren ja hyväili kädellään korsia. Tähkät alkoivat jo kasvattaa jyvää. Oli ihme, että laiho niin paisui, vaikka muokkaus oli viime syksynä puutteellinen.
Kerttu kuului pihassa laulahtelevan. Markku meni häntä pyytämään mukaansa pelloille.
— Ei oikein joutaisi, mutta kun sinä tahdot, niin…
— Katsohan, miten tähkät ovat pitkiä ja olki vahvaa. Me saamme tästä paljon yli oman tarpeen. Minä melkein uskon, että sinä olet siunannut ruispellonkin, sanoi Markku innoissaan.
— Älä höpsi. Enhän minä siihen ole ajanut kakarettakaan lantaa.
— Ja nyt sen antama sato käytetään vain leiväksi. Mitä luulet, Kerttu, päästäänkö siihen kylän muissa taloissa?
Minä ainakin luulen niin. Tämä juhannus on jo varmaankin aivan raitis tässä kylässä, sanoi Kerttu taitellen ruiskukkia korsien seasta.