Markku vei Kertun keittiöön ja esitteli morsiamenaan pöydän ympärillä aterioiville miehille ja palvelijoille.
Kuului hyväksyvää murinaa partaisista suista. Huhtalan Kerttu tunnettiin koko pitäjässä hyväksi tytöksi, joka kohteli työväkeäkin ihan vertaisenaan.
Hetkistä myöhemmin otti Markku kamarinsa kaapin laatikosta sormuksen ja vapisevin sormin sijoitti sen Kertun nimettömään.
— Minä luulin, ettet sitä milloinkaan ottaisi minulta.
— Ja minä luulin, että sinä annatkin sen muille etkä minulle, pilaili
Kerttu naureksien.
— Minun ja Harmaalan kohtaloita ohjaa tästä lähtien hyvä ja hellä käsi ja…
— No mutta, älä nyt ole noin kauhean juhlallinen, tokaisi Kerttu. —
Mennään katsomaan, joko Ristiina on saanut emakkonsa porsimaan.
2.
Kertun häitä vietettiin Huhtalassa.
Keväinen lauantai-ilta ja komeat häät olivat houkutelleet melkein koko pitäjän väen liikkeelle. Karjakartanon pihamaa oli täytenään ajoneuvoja, ja kuitenkin oli suurin osa hääväestä tullut jalkaisin ja veneillä.