Harmaala oli hyvämainen, voimakasmultainen talo, mutta velkaa oli vuosien kuluessa vain lisääntynyt.
Työtä tehtiin, mutta sillä ei ollut mitään siunausta. Markku kuljeksi markkinoilla ja kylissä, teki kauppoja ja hävitti. Rengit saivat laiskotella ja verotyöläiset unohtuivat väliin koko rupeamaksi latoon, kun kerran isäntä ei ollut töitä valvomassa. Markku oli luonteeltaan hyväntahtoinen ja lauhkea, ja niinpä tyytyikin tällöin vain murisemaan työläisilleen, eikä sen sanottavampaa toimimaan.
Markku kiihdytteli ajokastaan hurjaan vauhtiin. Oltiinhan menossa
Huhtalaan, komeaan taloon, komean tyttären luokse.
Kerttu perii puolet Huhtalasta, ja se kauppa kannattaa. Perinnöstä ei mene puoltakaan Harmaalan velkoihin, lopuilla saa rakentaa kaksikerroksisen asuinrakennuksen ja uuden aittarivin entisen vanhan ja puoleksi lahonneen tilalle.
Se rakennus olisi oikeastaan pitänyt saada jo ennen Kertun tuloa, mutta ahdas raha-aika teki sen saannin vaikeaksi.
Markku oli jo sitä varten kuulustellut lainaa pankeistakin, vaikka tuloksetta. Täytyy saada Kerttu suostumaan ja luovuttamaan rahat.
Markku otti pullon taskustaan ja harkitsi, voisiko tyhjentää loput sen sisällöstä, aiheuttamatta haittaa asialleen.
Taskusta löytyi neilikoita,.. ei muuta kuin puru suuhun viinaksien päälle, ja Kerttu ei tiedä mitään.
Pullo tyhjeni ja lensi kilahtaen veräjän kylkeen tien viereen. Ohjakset kiristyivät ja välähtelevän musta ajokki lensi huohottaen ja korskuen kylän läpi.
Ei sitä ollutkaan sellaista ajokkia muilla kuin hänellä. Kerttukin oli sitä ihaillut ja taputellut sen siloista kaulaa.