Heloitetut valjaat ja uudet kääsit oli hän tuonut pääsiäismarkkinoilta. Niitä ei ollut Kerttu vielä nähnytkään. Ensi kertaa olikin Musta näissä valjaissa.
Markku sitoi oriin Huhtalan tallin seinään. Sitoessa meni aikaa tavallista kauemmin. Ohimoilla tuntui viinan kihelmöinti ja keuhkoihin oli vedettävä syvin ottein raikasta ilmaa, ettei Kerttu tuntisi.
Kerttu tuli pihamaalla vastaan. Poskilla oli raikas punerrus ja
Markulle tarjottu käsi oli lämmin.
— Aikaiseenpa sinä olet liikkeellä. Tule nyt sisään… Minä olenkin melkein yksin kotona.
— Missä sitten… muut ovat?
Eipähän toki Kerttu taitanut tuntea, että hän oli maistanut. Tuntui povessa salainen syytös siitä maistamisesta, katsellessa Kertun raikasta olemusta.
— Lähtivät kirkkoon.
— Näin aikaiseen.
— Niin.
Kerttu naurahti… Markusta näytti, niinkuin väkinäisesti. Vanhuksille oli heidän puuhansa vastenmielinen, ja nyt kun tiesivät hänen tulevan Kerttua hakemaan emännän paikkaa katsomaan, lähtivät pois kotoa, muka kirkkoon, kun oli lauantai.