Harmaalaan tuli vieraita.
Naapurien emännät olivat lähteneet oikein joukolla katsomaan, miten nyt
Harmaalassa, kun oli uusi emäntäkin.
Hauskaapa oli, että muistettiin.
Emännät, Niemen Rustaava, Aholan Laara, Ylisen Sohvi ja Kaitereen
Amalia, katselivat Harmaalan pihamaalla ympärilleen.
Kovin olikin siloista joka paikassa. Ei näkynyt rekiä eikä rattaita, eikä muitakaan romuja, joita aina nähtiin talojen pihavierillä.
Lavoja ja kukkapenkereitä joka puolella. Kovinpa se tämä uusi emäntä täisikin olla herrasverinen, kun noin laitteli.
Harmaalassa oli jo iltalypsy suoritettu ja maito laskettu. Karja makaili tyytyväisenä tarhassa.
Sitä ihmeteltiin, kun tulivat näin aikaseen. Siellä toisten talojen karjatytöt huhuilivat salolla karjojaan kokoon. Olivat semmoisia kupeloita, etteivät saaneet karjaa kotiin ennen kuin siinä puolen yön tienoilla.
— Tietäähän ne nämä nykyiset palvelijat.
Aholan lihava Laara nyökytteli päätään.