Kerttu seisoi lavojensa ja kukkapenkkiensä vieressä avokaulaisessa kotikutoisessa puvussaan, joka sai varsinkin ankaran Niemen Rustaavan paheksuvia katseita.
Hihatkin oli siinä uuden emännän puserossa liian lyhyet. Kun käsivarret olivat paljaina ihan lähelle olkapäitä!
Mitä se nyt semmoinen näytteleminen.
Jo takertui niihin Ylisen Laarakin.
— On laittanut noin lyhyet hihat.
— Niin, ne ovat mukavat kasvimaalla ja astioita pestessä, sanoi Kerttu.
Kaitereen Amalia katsoi Kertun hametta tutkivasta Se oli liian lyhyt. Kun ei ulottunut kuin puolipohkeeseen ja sitten niin kovin leveä. Tuuli sitä siinä parhaillaan pelmuutteli ja nosteli.
Amalia supisti suutaan. Mikähän itämä Kerttu oikein olikaan, heilakka. Olisi pitänyt Markun naida omalta kylältä, niin olisi saanut pitempihameisia, varmasti säädyllisiä.
Mentiinhän sitä toki sisään, koskapa sieltä tuntui nenään kahvin ihana lemu ja oli tietysti katsottava tämän tulokkaan laitoksia siellä sisälläkin.
Kerttu kattoi kahvipöydän ruokailukamariin, joka oli kyökin viereinen huone. Kantoi kaakut ja leivokset.