Vanha Leenakin tuntui heitä odottavan.
— Saisi heistä vähitellen karisemaan sitä vanhaa hapatusta, sanoi
Kertulle.
— Se käynee vaikeaksi. Saisi heidät auttamaan yhdenkään viinatehtaan hävittämisessä.
Iltapäivällä tulivat ensimmäiset vieraat. Niemen Auroora ja Aholan Elli ja kohta heidän jälessään Kaitereen Aino ja Liisa.
Kerttu arvioi uteliaana tyttöjä. Näyttivät olevan samaa maata kuin äiditkin. Omahyväistä, itserakasta joukkoa.
Sama täällä kuin kotikylälläkin. Sielläkin oli seuran sieluina samanlaista väkeä. Valistuneimmat saivat seista syrjässä, ehkä omaa syytäänkin.
Heidän olisi täytynyt käydä lujalla otteella seuran asioihin ja viedä sitä eteenpäin.
Kylän tyttäret eivät oikein tietäneet, mille kannalle asettua emännän suhteen. Kaarreltiin kuin kissa puuroa.
Olkoot mitä tahansa, mutta heistä minun on ainakin saatava auttajia asialleni, jota aion ajaa, mietti Kerttu. Heistä on vain ensin saatava pois nahjusmainen arkailu ja tyhjänpäiväinen sievistely.
Palvelijat olivat menneet joka-ainoa kylään ja palaisivat sieltä kylläkin iltalypsylle, mutta valmistaakseen heille tilaisuuden olla mukana kokouksessa lähti Kerttu lypsämään.