8.
Keskikesä läheni. Harmaalassa sujui kaikki Markun mielestä erinomaisesti. Niin paljon ei oltu yhtenäkään kevännä saatu töitä aikaan kuin nyt.
Työn laatukin oli toisenlaista kuin ennen. Pellot aurattiin syvemmältä ja ojat luotiin suuremmat kuin toisissa kylän taloissa.
Ja nyt oltiin jo kesantotöissä, vaikka nekin työt oli ennen tehty vasta juhannuksen jälkeen.
Uuden emännän ansiota se oli kaikki. Kaikki Huhtalassa saamansa kokemukset käytti hän uuden kotinsa hyväksi.
Niinkuin näkymättömin käsin kävi Kerttu kiinni kaikkeen. Markku ei usein huomannutkaan, että tämä ja tuo oli nyt tehty toisin kuin ennen. Kerttu ei kuitenkaan tahtonut missään esiintyä johtajana. Jos Markku ei sattunut seutuville, sanoi hän miehille, että Markku tahtoo sen tehtäväksi niin. Ja kun Markku tuli kotiin, sanoi Kerttu hänelle: »Ethän pahastu» kun sanoin miehille sinun tahtovan viemärin kesannon alapäässä suuremmaksi kuin ennen, sinähän tietysti olisit sen tahtonut niin.
Ihmeellinen sielu, joka tahtoi parantaa ihmisiä ja maata, mutta olla siinä itse aivan huomaamaton ja ansioton.
* * * * *
Markku tunsi tästä syvää kiitollisuutta, mutta samalla tuntui hänestä, kuin olisi hän itse ollut kaikin puolin niin rappeutunut, että toisen täytyi kantaa kaikki huolet ja vetää häntä kuin suon ojasta.
Silloin heräsivät epäilykset hänen kestävyydestään taistelussa viinahimoa vastaan, joka joskus yllätti hänet kuin tuuliaispää.