Ne epäilyksen hetket olivat kaikista raskaimmat.
Kerttu oli pyytänyt, että hän silloin turvautuisi toisen apuun, mutta eihän hän sitäkään voinut. Olisi siten paljastanut hänelle suuren heikkoutensa ja mitättömyytensä.
Eihän hän tosin tahtonut näytellä Kertulle itseään paremmaksi kuin oli, mutta toisesta olisi kai tuntunut kovin masentavalta vetää häntä aina käsipuolesta.
* * * * *
Tänäänkin oli hänellä se hetkensä. Viinapaholainen ei jättänyt häntä tuokioksikaan rauhaan.
Aamulla vuoteesta noustuaan tunsi hän olevansa väsynyt, ja se oli se tavallinen enne.
Ei edes näkynyt aurinkoa tänään, että se olisi auttanut vapautumaan painajaisesta. Taivas oli pilvinen ja sade näytti tulevan.
Markku käveli kartanolla ja tarkasteli, oliko kaikki kunnossa.
Itätuuli tohahteli raskaasti ja viiri vanhan aitan päädyssä kirisi kuin ilkkuen hänelle.
Sukuperintö, monesta polvesta saatu, painoi häntä. Isien nautinnonhimoa sai hän näin suurella vaivalla ja ponnistuksilla kitkeä pois ruumiistaan.