Rengit tulivat kysymään, viedäänkö hevoset hakaan aamiaistunnin ajaksi.
Saisivat kai ne olla tallissakin, kun kesannossa olisi vielä työtä melkein rupeamaksi.
Markku seisoi allapäin. Aikoi sanoa, että kysykää emännältä, sehän se tässä on kuitenkin samalla isäntäkin, mutta jurahti synkästi:
— Viekää talliin.
Liiterin nurkalla seisten kuuli hän renkien naureksivan hänelle:
»Isäntää janottaa, muttei uskalla juoda.
Sen siis näkivät muutkin hänen sairautensa. Näkikö Kerttukin? Kyllä kai.
Ja mitä hän Kertulle isännyydestä äkäilemään, ainoalle hyvälle, ehkä parhaimmalle maailmassa. Olisiko parempi, jos Harmaalassa mentäisiin nykyisinkin alaspäin, niinkuin ennen jo mentiin?
Kerttu, hyvä toveri, teki kaikki, mitä suinkin ihminen voi, eikä lukenut siitä mitään ansiota omalle osalleen.
* * * * *
Ruokakello helähti, kutsuen aamiaiselle, mutta Markku käveli rantaan.
Sysäsi venheen vesille ja lähti soutamaan mitään määrää vailla.