Sepä se olikin. Jos Kerttu sanoisi edes yhdenkin syyttävän sanan, niin olisi helpompi, mutta kun näki hänet hellänä ja huoltavana, niin se vasta teki kipeää.
9.
Kerttu odotteli Markkua kotiin. Työväki palasi jo töistä, eikä häntä vieläkään kuulunut.
Vanha Leenakin kävi levottomaksi.
— Nyt on käynyt Markulle huonosti, sanoi hän Kertulle. — Ei olisi pitänyt häntä laskea kylään.
— Eihän miestä niin voi pidättää, virkkoi Kerttu. — Onhan Markulla saattanut olla muitakin asioita viipyäkseen.»
Sen sanoi Kerttu rauhoittaakseen vain Leenaa, vaikka oli itsekin rauhaton.
Villekin palasi salolta tuohikantamuksineen ja toi emännälle metsässä tekemiään marja-astioita.
Kun ei nähnyt vajassa rattaita, eikä Mustaa tallissa, tuli hän alakuloiseksi.
Hänellä oli ollut taaskin niin kaunis päivä metsässä, mutta nyt ei ollut Markku kotona ja siitä tuli huolta. Ei olisi pitänyt Markun mennä kokoukseen.