— En niin paljoa, kun tiedän, että toisetkin ovat olleet siihen syyllisiä ja että sinä koetat päästä siitä eroon.
— Toisten syyllisyys ei yhtään vapauta minua. Se on vain sinun hyvyytesi, joka ottaa senkin huomioon. Tämän illan tuskan ja häpeän jälkeen luulen jaksavani pysyä miehenä.
Rattaat vierivät kasteisen pihanurmen yli. Markku auttoi Kertun rattailta ja riisui Mustan karjapihalla.
Kerttu odotti portailla.
Sumu nousi lahdelta ja rannalta kuului siipan sirinä. Rastaskin äänteli hakametsässä.
Markku tuli valjasliiteristä.
— Katsohan, miten ihana yö nyt on, sanoi Kerttu. Hän oli riisunut kenkänsä ja sukkansa ja tepasteli avojaloin kasteisella nurmella.
Markun painava mieli olisi pitänyt saada edes vähänkin kevenemään.
— Tulehan syömään, sinulla on kai hirveä nälkä.
Kerttu pisti kätensä Markun kainaloon ja veti hänet mukanaan.