— Jos jään, niin äiti saattaa olla vihainen.
Tytön poskilla hymykuopat kupertuivat ja silmissä välähteli veitikka.
Poika ei vaatinut, odotti vain.
Jos jään, niin nukun vaatteissani sinun vieressäsi. Suostutko siihen?
— Toki minä suostun, kun vain jäät. Mutta sukkasi ja kenkäsi minä riisun, kun ovat varmaankin kastuneet. Saanko?
Tyttö istui sängyn laidalla, ja poika päästeli hänen sukkiaan. Kylläpä ne olivatkin märät.
Onpa sinulla iho kuin samettia.
— Älä nyt!
Liinan ääni helähti hellänä ja pehmoisena. Oli somaa nähdä pojan siinä puuhailevan reippaana ja iloisena. Olipa hyvä, että hän sai voitetuksi ylpeytensä ja tuli Aapon luokse. Nyt ei saisi enää tulla mitään sellaista heidän väliinsä.
Tyttö oli väsynyt umpihankea kahlatessaan ja nukkui heti nuoreen onneensa, pää pojan käsivarrella.