Hentu kuunteli miesten puheita ja jurahti viimein:
— Ei taida olla maanomistajalla tässä asiassa mitään sanan valtaa.
— No eipä sitä paljoa ole, virnaili Seppä. — Otetaan pakolla, jos ei mielisuosiolla anneta.
— Polsevikkilakihan siitä torpparilaista tuli. Maat riistetään väkipakolla pois, juritti Hentu.
— Kyllä sitä vielä jää sinulle samoin kuin muillekin, vaikka mökkiläisillekin annetaan osansa, sanoi Taneli. — Ja helpompihan sinunkin on tästäpuolin olla heinäniityllä. Ei tarvitse laiskojen verotyöläisten kanssa kinata, jatkoi hän.
Se jo suututti Hentua, joka istui polvet pystyssä pihakivellä, piippuaan imeksien.
— Mitä se sinua liikuttaa, jos minä omien työmiesten! kanssa riitelen. Kaikkia sitä, minkä sinutkin, pannaan tällaisiin toimiin. On mies sitten vielä maanomistajien puolesta lautakunnassa.
Taneli naurahti suopeasti ja kertoi miten oli omia maitaan antanut alustalaisilleen.
— Niinhän hullu tekee. Minä olenkin viisaampi.
— Päinvastoin, naapuri. Sinä vastustat lakia, joka on yhteisesti laadittu. Ei kukaan tässäkään kylässä…