— Ei Arvolainenkaan tunnusta tätä lakia muuksi kuin miksi sitä äsken sanoin, keskeytti Hentu. — Olisihan valtio saanut ostaa maita ja jakaa tilattomille.
— Ja sinä luulet, että torpparit olisivat jättäneet kotinsa ja entiset olinpaikkansa ja lähteneet sitä valtion ostamaa raivaamatonta maata anelemaan, sanoi Taneli.
Miehet näyttivät jo kiihtyvän molemmin puolin.
— Jos kaikki maanomistajat olisivat samaa mieltä sinun kanssasi, ei palstoittamisesta tulisi mitään, kivahti jo rauhalliselta näyttävä Askokin. — Muutamat maanomistajat sopivat vapaaehtoisesti ja ilman riitaa luovutettavista alueista.
— Tällä Hentu-poloisella kun on niin vähän maata, niin ei raskisi antaa, pilaili Seppä.
— Kahden talon maat, eikä yhtään voimaperäisesti viljeltyä lohkoa, sanoo Taneli. — Sen sijaan ihmisviljelyksessä tämä Hentu pitää puolensa. Monesko se jo onkaan sinulla, Hentu, niitä perillisiä?
Keskustelu meni asiattomaksi, ja kohta haukuskeltiin molemmin puolin.
Taneli leikillään, Hentu punaisena naamaltaan, syljeksien ja kiroillen.
— Mitä tässä sen kanssa riitelemään ja hosaamaan, mennään katsomaan ja suunnittelemaan rajoja.
— Sopikaa edes rajoista vapaaehtoisesti, kehoitettiin.
— En kajoa mihinkään. Tehkää vain rajanne ja antakaa minulle pöytäkirjasta valitusosoitus, sanoi Hentu ja nousi kotiinsa lähteäkseen.