— Ei vielä saa mennä, esteli Seppä.
— Sinäkö minua kiellät menemästä? sanoi Hentu pihaveräjällä.
— Minä. Pysy vain nyt paikoillasi.
Hentu jäi seisomaan veräjän pieleen, kun toiset lähtivät suunnittelemaan tulevan talon rajoja.
— Pysähtyipäs, hymähti Aapo, joka istui tupansa portailla. — Mitähän se siinä nyt hautoo mielessään. Jos sitä koettaisi pyytää sovintoon.
— Kuulehan, Hentu, jos tehtäisiin sovintokaupat, kun sinun täytyy kuitenkin sitä maata antaa. Mitä vaatisit hehtaarilta maastasi?
Miehet olivat melkein samanikäisiä, Hentu vain muutamia vuosia vanhempi. Aapo ei ollut häntä puhutellut isännäksi kuin joskus leikillään.
— Ei siitä tule mitään. Ja mitä sinä hintoja kyselet? Saathan sinä sitä lautakunnan kautta melkein ilmaiseksi.
Siihen se loppui. Aapo vaikeni.
Ilta jo läheni. Miesten iloiset, hoilaavat äänet kuuluivat metsästä. Aapo istui valoisissa mietteissä tupansa portailla, Hentu nojasi veräjän pieleen synkkänä ja sanattomana.