4.
Tuli seuraava päivä, ja Savuniemeläisenkin täytyi lähteä lautakunnan suunnittelemia rajoja katsomaan.
Valittamista oli Hentulla, sen tiesi.
— Tästä kulkee talon tie ja sitä ei muuteta, sanoi hän aluksi.
— Mutta hyvä mies, kun oikaiset mutkan tiestäsi, saat sen vielä sileämmälle maalle, sanottiin. —
— Ja sitten jää Aapon palstan taakse minun niittyni. Maanjakajat eivät taida sitä huomata, mutta siinä se onkin naula, joka vetää, kehaisi Hentu.
Lakimiehetkö häntä olivat näin neuvoneet?
— Ja sitten on palsta liian suuri viljelyksiin verraten, jatkoi
Savuniemeläinen. — Puolitoista hehtaaria on liikaa.
— Mutta kun torpparilta jää talon puolelle valmiita niittyjä, jotka ovat maanlaadultaan arvokkaampia kuin vaihtomaa, niin lisäys johtuu siitä. Ja metsäkään ei muuten riitä, selitettiin Hentulle.
Ei auttanut. Hentu uhkasi valittaa.