Aapo kertoi lyhyesti, mitä Hentu oli uhkaillut.
— Mitäpä se niillä valituksillaan saa aikaan. Minä puuhasin toki mittarinkin valmiiksi alustalaisilleni.
— Niinhän sitä pitäisi…
— Paljon niitä vaan on maanomistajia, jotka niskoittelevat, vaikka on isäntiä, jotka eivät tarvitse edes välittäjiäkään.
Miksi ei Savuniemeen sattunut sellaista isäntää, mietti Aapo palatessaan hämärtyvää oikopolkua myöten kotiinsa. Miksi ei monille muille? Lujalle otti maanomistusolojen uudistus.
5.
Seppä, Asko ja Taneli istuivat tiepuolessa eräänä syksyisenä päivänä. Miehet olivat istuneet levähtämään monipenikulmaisen taivalluksen jälkeen. Kokonainen rupeama oli poljettu asumattomia maita. Kapea polku luikersi milloin synkkään korpeen, milloin taas ahoja, joita oli joskus kaskettu, lepikkorinteitä, joissa väkevä maa lepäsi joutilaana ja kasvoi sanajalkaa. Väliin polku poikkesi järven rannalle ja kohosi rinnemaille ikäänkuin näytellen miehille:
— Olisi tässä maita asuttaviksi, olisi saloa ja järven rantaa ja lihavamultaista viidakkoa.
— Olisipa, olisi, tuntui miesten katse myöntävän. Kun nämä vain annettaisiin maattomille, niin pian olisi omassa maassa leipää jokaiselle riittävästi.
Miehet istuivat kaatuneen hongan tyvellä.