— Sitten kun pääsee, jurahti Hentu.— Puhukaa sitten vasta, kun olette isäntiä. Nyt te olette vielä minun alustalaisiani ja teette mitä minä käsken.
— Niinhän on tehtykin. Mutta kun ei jaksa enempää kuin jaksaa, niin saa vihoittelut palkakseen.
— No muuta palkkaahan tästä verotyöstä ei tulekaan, naurahti joku.
— Ettekö muka mökkienne maista saa tuloina palkkaa verotyöstä, kivahti Hentu. Häntä jo sapetti niin, että nousi kiivaasti seisomaan, mutta löi noustessaan päänsä ladon katto-orteen ja kirosi karkeasti, painuen jälleen istumaan.
— Kyllä ne mökkien tilukset ovat tulleet jo verotöinä useimmilta maksetuiksi, ja vielähän niistä maksetaan lisääkin, sanoi Harjamaan Aapo.
— Ottakaa ilmaiseksi! kiukkuili isäntä. — Eihän siinä muuta kuin aloitatte taas kapinan ja julistatte maat yhteiskunnan omiksi, pisteli hän.
— Eikä oteta. Ei ole tässä joukossa yhtään miestä, joka olisi sitä tietä aikonut ottaa ennenkään. Mutta lain myöntämillä keinoilla otetaan, jos ei kerran vapaaehtoisesti anneta, jatkoi Aapo.
— Ei anneta! jyrähti Hentu.
— Antavatpahan monet muut.
— Antakoot! Min' en anna muutoin kuin pakolla!