* * * * *
Liina seisoi kamarinsa ikkunassa ulos katsellen, kun Aapo avasi hiljaa oven ja astui sisään.
— Taidetaan olla niinkuin vihoissa? naurahti Aapo.
Tytön runsassuortuvainen pää liikahti uhkaavasti, ja silmät välähtivät.
Ei vielä virkkanut mitään. Aapo alkoi käydä jo neuvottomaksi.
Katsohan tytön turilasta. Mikä sen on niin myrryttänyt? Ihan kuin eroa jauhaisi.
Aapo istahti sängyn laidalle ja silmäili syrjästä tyttöä. Outo ikävä hiipaisi mieltä.
— Liina! Mistä sinä olet niin vihainen?
— Vielä kysyt! kivahti tyttö. — Tulisit vielä harvemmin käymään.
— Siitäkö sinä niin…
Aapo naurahti ja läheni tyttöä hyväilyn aikeissa.