— Ei parane, ei…
Aapo meni ulos. Ei jaksanut katsella vanhusten murheellisia kasvoja.
Kun olisi voinut mennä edes Liinan luokse, mutta ei antanut luonto myöten. Tulkoon tyttö tänne, jos hänestä välittää. Hän ei rukoile ketään.
Aapo meni talliin, liinakkonsa luokse. Taputteli kaulalle ja puheli työtoverilleen:
— Muutetaankin korpeen… siellä saadaan yhdessä oikein ponnistella.
Kovin se kaivelikin sisuksia. Niinkuin kairalla olisi nakertanut. Jos olisi ollut voittaja parempi mies, mutta kun se oli Hentu!
Aapo seisoi pimeällä pihalla ja kiroili. Ei voinut muuta.
18.
Täysinaamainen kuu kurkistaa Savuniemen tuvan ikkunasta ja tapaa Hentun istumasta sänkynsä laidalla, verkalleen piippuaan latailemassa.
Hentua ei nyt makea uni viettele niinkuin sunnuntaina ja muinakin päivinä. On mieleistä ajateltavaa, ja se vie unen.