Akka vaikenee. Ei halua tällä kertaa riitaa rakentaa, kun niin muutoinkin laiskottaa. Helteinen ilma on koko päivän raukaissut. Maha kyllä mouruaa ja vaatii vahvempaa ruokaa kuin kuivunutta leipää, mutta tuleepa yö ja saa unta, joka on kaikesta parhainta.
Otto vetelee savuja ja Riikkaa katsellen miettii omia mietteitään. Ne ovat muuttaneet äskeistä suuntaa ja kiertelevät nyt laihan ja unisen avion lähettyvillä. — Ihme, miten rumaksi tuo akka on käynyt, on Otto aikeissa sanoa ihan ääneen, mutta huomaa, että se saattaisi loukata akkaa, eikä sanokaan mitään. Ajattelee vain. — Oli ennen lihava ja punakka ja nyt on tuommoiseksi käynyt. Lapsenteossa ja muussa puutteellisessa elämässä lienee surkastunut. Sitä ennen halasi mielellään, ja siksihän noita lienee tullut niin paljon lapsiakin.
Otto naurahtaa mietteilleen, ja Riikka kivahtaa:
— Mitä sinä naurat? Sitäkö että jauhot loppuivat?
— Mitäs minä siitä… tuli tuossa vain vanhat ajat mieleen. Kun olit komea ja lihava.
— Hyh… vieläkö sinullakin pitäisi olla korea akka mukamas. Nälkä se on minutkin ruotinut.
Riikan uneliaisuus on hävinnyt, ja hän aloittaa tavanmukaisen valitusvirtensä ja haukkuu lopuksi miehensä, joka ei ole kyennyt enempää hankkimaan.
Otto menee ulos ja pihakivellä istuen odottelee saunaan menoa. Jotenkuten joutuu siinä maattomuus mieleen. — Olisi minullakin torppa ja oma hevonen ja neljä lehmää. Hätäkö olisi silloin perhettä elättäessä. Arvolan maillakin on puuttomia ahoja ja soita, jotka eivät tuota mitään ja joutaisivat maattomille, minullekin, mutta ukko ei anna. Ei sano antavansa palstoja torppareilleenkaan, vaikka laki kuuluisi semmoinen olevan. Tokko heille sitten lakikaan enää voinee mitään, maanjusseille. Semmoisiksi ovat paisuneet.
Omituisen tylsänä istuu Otto siinä pihakivellä. Lämmin tuulen henkäily hivelee ruumista avonaisesta paidan aukosta ja puistelee mennessään pihahaavan lehdet liikkeeseen. Otto kuulee jossain lehtien liikkuvan, mutta väsynyt ruumis ei tunne enää tuulen hyväilyä. Lyhyt ajatuksen tynkä on vain elossa. — Kuuluvat saavan torpparit omaa maata, jos saavat. Mäkituvat ei saa, en usko. Ja mitä sillä tyhjällä. Saakoot. Menen tästä ruunun töihin. Talo ei huoli enää vanhasta ja vaivaisesta.
Siihen se katkeaa ja tapailee taas samoja asioita. Nukuttaakin jo.